Lellan maatalous museo
Maanviljelyksen alkumuotona 1500-luvulla oli kaikkialla Suomessa kaskenpoltto. Tyypillisimmät kaskimaiden viljelyskasvit olivat korpiruis ja nauris. Lounais-Suomessa kaskiviljelyn merkitys pieneni jo keskiajalla, mutta itäisessä Suomessa kaskiviljely säilyi elinvoimaisena 1800-luvun puoliväliin saakka.
Etelä-Suomessa tärkein viljelykasvi oli ruis, muualla viljeltiin enemmän ohraa. Muita yleisiä kasveja olivat kaura, herne ja papu.
Keskimääräinen ruissato oli 700 kg/ha. Peltojen muokkauksessa tarvittiin vetojuhtia ja peltojen kasvuvoiman ylläpitämiseksi karjanlantaa. Tiloilla pidettiin hevosten, härkien ja lehmien lisäksi lampaita, vuohia ja sikoja. Karjan pitoa rajoitti karjanrehun saanti, sillä rehu korjattiin lähes kokonaan luonnonniityiltä.
Kylmien kasvukausien aiheuttamien katovuosien jälkeen seurasi nälänhätä. Sadon määrää ei vanhoilla perinteisillä viljelymenetelmillä pystytty parantamaan. Vasta 1870-luvulla, nälkävuosien jälkeen, alkoivat viljelymenetelmät kehittyä nopeasti. Heinän peltoviljely aloitettiin, pelloille ilmestyivät rauta-aurat, äkeet ja niittokoneet ja lypsykarjan määrä lisääntyi nopeasti. (Lähde: MTT)
Poikkea museoon - tee museostoppi!
Lellan-tilan navetan vintti tarjoaa ainutlaatuisen katsauksen tilan historiaan ja suomalaisen talonpojan työvälineisiin.
Lellan tilan maatalousmuseo
